Paperinukkebuumi jatkuu

Perjantai 3.10.08

Tänään klo 14 jälkeen kiirehdimme paperinukkenäyttelyyn Lasipalatsiin, koska Rauni Palonen oli kuulemma siellä iltapäivällä. Sattui vain hankala viivytys eli raitiovaunu ei tullut yli tuntiin meidän pysäkillemme. Ilmeni sitten myöhemmin syykin: jokin työkone oli rikkonut jostain vaunun matkan varrelta raitiovaunujen sähköpiuhat ja vaunun matka oli pysähtynyt. Johtoja korjattiin noin 40 minuuttia. Kun vihdoin olimme perillä, Palonen oli jo lähtenyt.

Esillä oli valtava määrä paperinukkeoriginaaleja. Suorastaan uskomattoman paljon. Jasmine on innostunut paperinukeista tässä ihan äskettäin ja olemme joka kaupunkikierroksella hankkineet jonkin paperinuken, joita Jasmine on innolla taitavasti leikannut.

Taiteilijan nimmarilla varustettu Tammen uutuuskirja Tähdet arkilla lähti mukanamme näyttelystä. Olisin mielelläni ostanut jonkun paperinukkearkin, jos niitä olisi ollut myytävänä. Näyttelyn valvojana toimiva Pekka Kaikkonen tulosti Remun ja Armi Aavikon A4:n arkille mustesuihkukopiona. Ne liimaamme kartongille ja tyttö saa niistä vielä kivat nuket kokoelmaansa.

Tuli jotain puhetta graafisesta suunnitelusta ja ilmeni, että olemme molemmat olleet MK-mainoksessa työssä. Eri aikaan kylläkin. Kuulin myös, että Kalle Kupiainen, ateljeepäällikkömme, oli kuollut noin vuosi sitten. MK-mainosta ei ole enää. Se yhdistettiin ensin johonkin toiseen toimistoon ja myytiin sitten lopuksi jollekin ulkomaiselle firmalle.


Tässä näyttelyselostus (Laitan sen tähän kokonaisuudessaan, koska epäilen, että linkkiä asiasta ei varmaan enää näyttelyn loppumisen jälkeen ole katsottavissa) :

1.10. - 19.10.
Lasipalatsin näyttelytila

TÄHDET ARKILLA - Rauni Palosen paperinukkeja

Rauni Palosen paperinukketaiteesta koottu näyttely tuo rakastetut julkkikset Lasipalatsiin.

Muotitaiteilija Rauni Palonen (s. 1929) on luonut mittavan uran yhtenä Suomen arvostetuimmista muotitoimittajista ja -piirtäjistä. Jo yli 55 vuotta kestänyt työ jatkuu yhä huikean vapaan muotitaiteen merkeissä.

Suuri yleisö tuntee Rauni Palosen parhaiten julkkispaperinukeista, joita hän piirsi liki kolmenkymmenen vuoden ajan 1968–1997 ensin Apu-lehteen ja myöhemmin myös ruotsalaiseen Året Runt -lehteen. Kerran viikossa syntyi paperinukke vaatteineen kuvitteellisena mallinaan lehden osoittama julkisuuden henkilö. Ensimmäinen oli Kristiina Hautala, Euroviisujen takia ajankohtainen laulaja.
Piirrettyjen lista on hengästyttävä misseistä muusikoihin ja urheilutähtiin, kuninkaallisista Kauniisiin ja rohkeisiin, Marilyn Monroesta James Deaniin. Viimeisillä arkeilla vuonna 1997 olivat Kummelin pojat.

”Paperinukkeja piirtäessä oli aina kiire”, Palonen kertoo. ”Perjantaisin sain piirrettävän henkilön nimen ja mahdollisesti kuvan. Tai hankin kuvan itse. Maanantaina työn oli oltava valmis. Joskus piirsin ihmisiä, joiden tekemisistä tai ulkonäöstä minulla ei ollut etukäteen mitään käsitystä. Erittäin paljon urheilijoita.”


Vaatteet Rauni Palonen suunnitteli itse kulloisenkin ajankohdan muodin mukaan. Syntyi hykerryttävä kokoelma populaarikulttuurin helmiä, myös tietynlainen kotimaisen muotihistorian kavalkadi. Nukeista tuli nopeasti kulttitavaraa ja tyttöjen harras keräilykohde.

Palonen on pitänyt töistään useita näyttelyitä kotimaassa sekä Pariisissa ja Tallinnassa. Viimeksi hänen muotipiirustuksiaan on ollut esillä kiertonäyttelyssä Muodin käsiala – kolme suomalaista piirtäjää, joka nähtiin ensimmäisen kerran Helsingin Jugend-salissa tammikuussa 2005.

* Tähdet arkilla -näyttely Lasipalatsin Näyttelytilassa 1.–19.10.
* Näyttelyn yhteydessä paperinukketaiteesta ilmestyy kirja Tähdet arkilla, suomalaisten suosikit paperinukkeina (Tammi)

Näyttely avoinna ti-su klo 12-18. Vapaa pääsy"

Kirjan esittely Tammen sivuilla:
"

Palonen Rauni – Dillemuth Mia – Vekkeli Pirkko: Tähdet arkilla
Suomalaisten suosikit paperinukkeina

---

Muotitaitelija Rauni Palonen aloitti paperinukkien piirtämisen Apu-lehteen syksyllä 1968 – jokseenkin tasan 40 vuotta sitten. Kerran viikossa hän piirsi lehden osoittaman julkisuuden henkilön ja tälle suunnittelemansa viimeisimmän muodin mukaiset vaatteet. Ensinnä sai kunnian tulla piirretyksi euroviisuedustajamme Kristina Hautala, viimeiselle arkille pääsivät Kummeli-yhtyeen pojat. Väliin mahtuu hengästyttävä kulkue julkkiksia misseistä muusikoihin ja näyttelijöistä urheilutähtiin: Anna-Liisa Tiluksesta Dannyyn, Vesa-Matti Loirista Marjo Matikaiseen, Anne Pohtamosta Matti Nykäseen, Remu Aaltosesta Nisa Sorayaan. Kansainvälisiä tuulahduksia toivat esimerkiksi Marilyn Monroe, Bay City Rollers ja John Travolta. Hiljaisina ajanjaksoina joukkoon kelpuutettiin myös kuvitteellisemmat Teräsmies ja Dallasin Sue Ellen asukokonaisuuksineen.

Kirja on hykerryttävä kurkistus lähimenneisyyteemme. Kuka oli kukin, mikä oli muotia ja mitä ajassa liikkui? Palosen paperinuket ovat populaarikulttuurin historiaa herkullisimmillaan. Ne kertovat mikä valtakunnassa oli milloinkin pop, kenen tähti syttyi, kuka menestyi maailmalla ja kenestä puhuttiin."

Ateneumin taidemuseossa

1.10.08 keskiviikkona olimme illan suussa Jasminen kanssa Ateneumin taidemuseossa katsomassa seuraavia näyttelyitä:

- Perusnäyttely - Elämää suurempaa
- Hokusai & Hiroshige - Matkalla Edoon - Mustaa ja valkoista - Japanilaisen valokuvataiteen klassikoita
- Mika Waltari ja taiteilijaystävät

Ateneumin taidemuseo

Netin näyttelyinfossa lukee: "Vuonna 2008 ilmainen sisäänpääsy tarjotaan joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona klo 17–20. "

Eli siis säästimme pääsylippujen hinnan. Näin ollen ostin lähtiessämme Ateneumin kirjakaupasta Jasminelle paperinuken nimeltä "Iiris vuonna 1955", jonka hinta oli peräti 10 euroa. Paperinuken oli piirtänyt Minna Anttila 2006. Tosin tämä kappale oli ollut jossain esillä ja siinä oli nurkissa teippiä ja nastan jälkiä, niin että siitä sai 10%:n alennuksen, mutta kyllä 9 euroakin on mielestäni aika paljon paperinukesta. No, meidän ei tarvinnut maksaa sisäänpääsystä, joten ostin tuon paperinuken tytölle, joka on nyt innostunut paperinukeista.

Perusnäyttelyn nykyistä ripustusta en ollut nähnyt aikaisemmin, vaikka se on avattu yleisölle jo viime vuoden joulukuussa. Jasminen sairaus on eristänyt minutkin muusta maailmasta. Olimielenkiintoista nähdä taas monia tuttuja maalauksia uudestaan kuin myös niitä, joita en ollut nähnyt aikaisemmin kuin korkeintaan kirjoissa.



Mika Waltarin 100-vuotismuistonäyttelyssa ei ollut muuta kiinnostavaa kuin maalaukset, jotka olivat peräisin hänen kodistaan. Harmi vain, että Jasminen jaksamisen takia emme voineet kovin kauan viipyä missään näyttelyn huoneessa, emme siis tässäkään. Esillä oli myös originaaleja Waltarin kirjoittamien kirjojen kansista sekä käsikirjoitusnäytteitä yms. Täytyy sanoa, että se osa näyttelyä oli todella surkea esitys. Täysin avutonta näytteille asettelua. Kaikki kinnostavuus oli osattu lähes pilata mahdollisimma heikolla esille laittamisella.

Jotenkin tuntui oudolta nähdä Hokusain Suuri aalto (1830–32) luonnollisessa koossa ja aitona vedoksena. Se teki minuun samanlaisen vaikutuksen kuin aikanaan Gallen-Kallelan maalaus Lemminkäisen äiti. Kävimme Turun piirustuskoulun porukalla joskus 60-luvun lopulla Helsingissä ja Ateneumin näyttelyssä. Esillä oli pienehkö maalaus ko. aiheesta. Pienen maalauksen näkeminen aiheutti pettymyksen, olin luullut kyseisen työn olevan paljon suuremman. Se ei kuitenkaan ollut kai varsinainen työ,vaikka silloin niin luulin. Tänään näin taas kerran isokokoisen maalauksen Lemminkäisen äidistä. No, joka tapauksessa Hokusain Suuri aalto on ihan hieno työ, mutta en kuitenkaan kokenut mitään erikoista katsellessani ko. puupiirroksen vedosta edessäni, vaikka näin sen nyt ensi kerran aitona vedoksen, en kuvana jossain kirjassa. Samoin tiheään asetetut vitriinit kuvineen huonetta kiertävänä ympyränä melkein kyllästyttivät. Liika on aina liikaa. Mutta ehkä niitä ei ollut mahdollista sijoittaa seinälle ja väljemmin.

Valokuvanäyttelyyn ei ollut aikaa kunnolla tutustua. Joukossa oli kyllä muutamia mielenkiintoisia otoksia. Täytynee mennä uudestaan toisella kertaa.